|
|
Uudenmaan Sijaiskotiyhdistys r.y. |
|
SIJAISÄIDIN HAAVE Yksi haave nousee tällä hetkellä ylitse
muiden. Kunpa minä joskus tekisin jonkun asian oikein niin, että kaikki
olisivat tyytyväisiä. Meillä lapset eivät kutsu meitä isäksi ja
äidiksi. Me olemme Hannele ja Måsse.
Meille se sopii, koska meidän lapsillamme on jo yhdet vanhemmat.
Meidän omatkaan eivät kutsu meitä isäksi ja äidiksi ihan kielen takia vaan
olemme mamma ja pappa. Biovanhemmat ovat tyytyväisiä, mutta useat muut ovat
moista ihmetelleet. Toiset jopa epäilleet, etteivät lapset ole tarpeeksi
kiintyneitä. Koulussa lapset puhuvat meistä isänä ja äitinä. Se on meille
suuri kunnia. Joka päivä saat kuulla puheita
terveellisen ruuan puolesta. Säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä, kunniaan
vihannekset ja hedelmät. Pois listalta joutaa roskaruoka ja rasvat. No
sanoista tekoihin ja painot alkoivat pudota. Meidän perheessä alkoi näkyä
terveellisten ruokatottumusten käyttöönotto. Luonnollinen liikunta näin
kesäaikaan on myös helppoa. Kauan ei onnea jatkunut, kun muutaman
lapsen kohdalla neuvolan täti kehotti lisäämään lapsen ruokaan Voitko Hannele auttaa? Minä en ymmärrä
mitä olen kirjoittanut. Yhdessä tehtävät korjataan. Neiti voi mennä kouluun
läksyt oikein tehtynä. Koulun vanhempainillassa opettaja sanoi:” Lapset
tekevät läksynsä itse.” Niitä ei saa korjata tai siitä on kirjoitettava
raportti sivun reunaan.” Kysyin,
kuinka voin jättää tehtävät korjaamatta ja antaa lapsen ymmärtää niiden
olevan oikein. Koulussa hän kohtaa pettymyksen. Hän luulee minun valehdelleen
läksyjen olleen oikein. Ymmärrän opettajan kannan, mutta kuinka selittää
neidille opettajan haluavan tietää kuinka paljon virheitä hänen läksynsä
sisältävät. Meidän lapsille annettiin puhelinaika,
jolloin bioäiti voi soittaa. Tällä haluttiin varmistaa, että lapset ovat
varmasti paikalla äidin soittaessa. Heti ensimmäisillä kerroilla lapset eivät
vastanneet ensimmäiseen soittoon. Puhelimen he veivät ulos saadakseen jutella
rauhassa. Valitettavasti siellä oli muita häiriötekijöitä. Minä sain vihaisen
tekstiviestin tekemästäni kiusasta. Minusta ainakin tuntuu, etten koskaan tee
mitään oikein. Kuitenkin tänä aamuna minun puhelimeni piippasi. Lasten
biologinen isä ottaa harvoin yhteyttä. Viestissä hän toivotti meille kaikille
hyvää viikonloppua. Tärkeitä oli kuitenkin ” Kiitos HANNELE, että jaksat.”
Ehkä sittenkin teen joskus oikein, vaikka se ei kaikkien mielestä niin
olisikaan. On tärkeitä, että sydämessäni tiedän tekeväni parhaani.
|
|
